25.5. järjestettiin pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön. Hyväksytyn suorituksen jälkeen koirakko voi toimia poliisiviranomaisten apuna henkilöetsintätehtävissä. Labradorinnoutajanarttu Korennon Alli läpäisi tarkastuksen ohjaajansa Merja Kääriäisen kanssa.
Ennen käyttöönottotarkastukseen pääsyä koiran sekä koiranohjaajan on suoritettava Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) tai Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) hälytystasovaatimus. Pelastuskoiraliiton puolella koiralta vaaditaan loppukoe toisesta maastolajista (haku tai jälki) ja vähintään peruskoe toisesta maastolajista. Ohjaajalla tulee olla SPeKL hälytysryhmäkoulutus ja EA1-kussi tai vastaavat taidot sekä viestintävälineiden käyttötaito ja suunnistustaito.
Tarkastuksessa alueen kokosuositus on sellainen, että sen tutkimiseen menee 2 – 3 tuntia, ja tarkastus suoritetaan kyseisen hälytysryhmän tyypillisessä toimintaympäristössä. Alue valitaan ja maalihenkilöt sijoitetaan siten, että sekä ilma- että maavainu voidaan todentaa.
Merja on yhdistyksemme perustajajäsen ja pitkäaikainen pelastuskoiraharrastaja. Alli on hänen toinen viranomistarkastettu pelastuskoiransa. Seuraavassa Merja kertoo omin sanoin Allista.
Alli liittyi laumaamme keväällä 2019, koska ystäväni mainio labbisnarttu oli saanut pentuja ja meillä oli koiranpaikka vapaana. Kasvattajan lisäksi pentulaatikolla vieraili tiiviisti moni muukin taitava koiraihminen. Alli oli suosikki koiraharrastuksia ajatellen ja päätyi siten meille, sillä pelastuskoiratoiminta oli ehtinyt muodostua elämäntavaksemme jo kuuden vuoden ajan.
Kotona Allia odottivat pari vuotta aiemmin Virta-tarkastuksen kautta hälytyskoiraksi valmistunut paimensukuinen suomenlapinkoirauros Rusko ja oman elämänsä suuri sankaritar, hovawartnarttu Onneli. Sosiaalinen Rusko leikitti Allia, ja Onneli oli isosiskona vähän etäämmältä.
Kuulun siihen “koulukuntaan”, jonka mielestä maastolajien harjoittelu on parasta aloittaa jäljestämisestä, joten pienet jälkitreenit aloitettiin Allin kanssa heti. Perinteisten makkararuutujen ja namijälkien myötä itse jälki alkoi pian vetää vimmatusti. Harjoitukset vain hiukan ohjasivat Allin nenää, sillä vahva vietti jälkeen Allilla on arvokkaana synnyinlahjana. Sen mielestä mikään ei ole jäljestämistä hienompaa.
Vähitellen myös ilmavainutyöskentely ja ilmaisu opeteltiin. Jälkeenpäin ajatellen hakutyöskentely olisi ollut syytä ottaa treeniohjelmaan jo hieman aiemmin kuin nyt tehtiin. Allin jälkihulluus yhdistettynä sen luontaiseen impulsiivisuuteen aiheutti aluksi koiran turhaa kiihtymistä tallatulla hakualueella. Näinhän se on, jokaisen koiran kanssa oppii aina uutta.
Monivaiheisen koulutuspolun kulkemisen tuloksena Allista on kehittynyt itsenäinen mutta hyvin kuulolla oleva työskentelijä, joka lähtee aina innokkaasti etsimään.
Oikein paljon onnea Merjalle onnistuneesta suorituksesta!